Julkaisuvapaa heti.
Kannatan Johanna Vehkoon oikeutta kovaankin kielenkäyttöön, aivan kuten oletan että Johanna Vehkoo varmasti kannattaisi – hypoteettisesti – Keijon oikeutta kutsua häntä vaikka itseään täynnä olevaksi idiootiksi, jos niin haluaisin häntä jostain syystä kutsua.
Kivapuhesatiirissaan Keijo yritti turhaan varoittaa siitä, mihin yhä laajeneva epämääräisen “vihapuheen” lopettaminen viranomaisvoimin tulee johtamaan ja millaisia ongelmia siihen liittyy. Keijo kehottikin kaikkia osapuolia kivapuhumaan, eli lähinnä lässyttämään kuin idiootti 3-vuotiaalle. Jos Vehkoo olisi noudattanut Keijon kivapuheohjeita, hänellä ei olisi ollut mitään ongelmia, ellei nyt ongelmaksi laske sitä, että yhteiskunnallinen keskustelu muuttuu ennen pitkää puolin ja toisin infantiiliksi lässytykseksi.
Tässä tapauksessa tiedostavat toimittajat saivat harvinaisesti maistaa omaa lääkettään. En kuitenkaan aio olla vahingoniloinen, vaan toivon nyt laajaa keskustelua sananvapauden tärkeydestä kaikille ja sen keskeisestä roolista yhteiskunnan toiminnassa. Sitä odotellessa, muistakaa kivapuhua. Pelkkää typeryyttä ei pidä kriminalisoida jo pelkästään siitäkään syystä, että veronmaksajat joutuisivat maksamaan niin monen toimittajan oikeudenkäynti- ja vankilakulut.