Kuka muu muka?

Minun on epäilty olleen takana useissa älyvapaina pidetyissä mielipidekirjoituksissa, joita valtakunnan ykköslehdet ovat julkaisseet. Tarkimmat salapoliisit ovat myös ennättäneet löytämään Keijo-vihjeitä. Tunnustan tässä tehneeni tekstit ja piilottaneeni niihin vihjeitä tarkoituksella.

Tekstit syntyvät inspiraation vallassa, muutamassa minuutissa. Mitään kantavaa ajatusta ei tarvita. Olen yrittänyt saada tekstejä hylättyä kirjoittamalla niistä mahdollisimman sekavia ja älyttömiä. Julkaisuprosentti on silti ollut 100,0%. Mitä hullunkurisempaa sisältö on, sitä nimekkäämpään ja laajalevikkisempään lehteen sillä näyttää pääsevän. Olisiko lukijoilla vinkkejä, miten saada teksti hylättyä ja löytää raja lehdistön parodiahorisontille?

Moni tolkun ihminen on keksinyt, että media voisi nyt tutkiskella itseään ja katsoa peiliin. Toisaalla toimintaani on juuri paheksuttu siitä, että olen romuttamassa valtamedian mainetta. Aivan mahtava idea! Toimitus ei olisi enää vastuussa siitä, mitä “laatumedia” painaa lehteensä, ja samalla kaikkien täytyisi kumartaa tätä yhteiskunnallisesti tärkeää elintä aivan kritiikittömästi. Journalistiliitto kiittää. Tähän ei olisi edes Keijo pystynyt.

Tuorein teksti julkaistiin sekä Helsingin Sanomissa että Aamulehdessä 16.6. Aamulehti poisti tekstin iltaan mennessä, ja Helsingin sanomat on toistaiseksi varjobannannut Elinan tekstin, eli piilottanut sen artikkelilistauksesta. Suora linkki toimii edelleen.

Huomaa: tekstin viisi viimeistä sanaa ovat käytäntöjä eri ilmansuunnista ja oikeusmalleista”

Muuta:

Taina Laakso on anagrammi aikaisemmasta nimimerkistäni Aisa Kantolasta. Aisan ja Arvo Pohjalaisen tekstit päätyivät aikaisemmin keväällä painettuihin lehtiin, mutta ne poistettiin myöhemmin Turun Sanomien ja Aamulehden sivuilta. Tainan teksti poistettiin eilen samalla kertaa Elinan tekstin kanssa. Molemmat olivat 17.6. Aamulehden luetuimpien kärjessä.

Tätä kirjoitusta ei ole vielä toistaiseksi poistettu Aamulehden nettisivuilta: Mielipiteet Lukijalta: Euroopan unionin vertaaminen Neuvostoliittoon on vastuutonta ja harhaanjohtavaa

Advertisements

Tiedote: Kaarisateen tekijä tukee Hussein al-Taeeta sananvapauspäivän kunniaksi

Iltalehti uutisoi, että SDP:n tuoreen kansanedustajan Hussein al-Taeen tapaus on siirretty poliisille esitutkintaselvitystä varten.

Itsehän al-Taee nousi kansanedustajaksi mm. vihapuhejeesustelullaan. Sen lisäksi hänen puolueensa SDP on kunnostautunut vihapuheen vastaisessa taistelussa. Tätä taustaa vasten al-Taeen sosiaalisen median kirjoitukset jotka hän nyt on myöntänyt aidoiksi, ovat vähintäänkin kiusallisia ja hyvin mahdollisesti myös rikoslain väärällä puolella.

Iltalehti: Rikosoikeuden professori kommentoi Hussein al-Taeen kirjoituksia: ”Kyllä tuollaisia lausumia on tutkittu kiihottamisena kansanryhmää vastaan” (linkki)

Siinä missä Keijo Kaarisateen tekijä pysytteli lain oikealla puolella ja joutui siitä huolimatta poliisin vihapuheyksikön pitkän ja kansainvälisenkin jahdin kohteeksi, sai al-Taee puuhastella vapaasti ja tulla myös valituksi eduskuntaan. Perusteltuja kysymyksiä voitaisiin esittää, että miten tässä nyt näin kävi? Yrittikö poliisi hybridivaikuttaa vaaleihin vai selittyykö tämä vain ihan tavallisella kädettömyydellä? Jätän kysymyksen avoimeksi.

Niin tai näin, Keijo Kaarisateen tekijä tukee Hussein al-Taeeta siinä että mielestäni hänen jahtaamisensa poliisivoimin on turhanpäiväistä ja kohtuutonta. Vika ei kuitenkaan tässä ole pelkästään valikoivasti virkaintoisessa poliisiviranomaisessa, vaan kyseisessä lainpykälässä ja sen tulkinnassa.

Laki kiihotuksesta kansanryhmää vastaan on laissamme ikävä kyllä huonosti laadittu. Se antaa laajoja tulkintamahdollisuuksia esimerkiksi vain typerien mielipiteiden kriminalisointiin. Se on täysin tarpeetonta.

Lakia on perusteltu sillä, että tietyt mielipiteet – kuten esimerkiksi al-Taeen antisemitismi – ovat itsessään vaarallisia. On kuitenkin epäselvää, että jos mielipiteet ovat vaarallisia julkilausuttuina, niin ovatko ne sitten jotenkin merkittävästi turvallisempia salattuina? Eikö ole pelkästään hyvä asia että esimerkiksi kansanedustaja al-Taeen näkemykset vaikkapa juutalaisista ovat nyt tiedossa?

Pitäisikö kaikki typerät mielipiteet kieltää? Tai kuka päättää sen, mikä on vaarallinen mielipide? Esimerkiksi minusta sensuurin kannattaminen on erittäin vaarallinen mielipide, jolla on usein ollut tuhoisia seurauksia. Pitäiskö sekin mielipide siis sensuroida ja kriminalisoida? Ei vaan sitä pitää silloin vastustaa, muilla keinoin. Esimerkiksi Keijo on vastustanut sitä tekemällä siitä satiiria.

Puheet erilaisista “nollatoleransseista” uhkaavat nyt johtaa hiljaisuuden tyranniaan. Silmä silmästä tekee maailmasta sokean. Sama on totta sensuurissa. Jos vaiennamme vastustajamme koska meitä vaiennetaan, lopputuloksena on maailma joka on kuuro. Tällainen kierre pitää katkaista. Siksi tuen al-Taeeta ja hänen oikeuttaan puhua, mukaanlukien tyhmät ja harkitsemattomat mielipiteet. Tämä kuitenkin edellyttää että myös vastapuoli viimein havahtuisi asiaan ja että vihapuhepoliisitoiminnan sekä lainsäädännön, niin nykyisen kuin tulevaisuudessa toivotunkin, tarpeellisuutta arvioitaisiin uudelleen.

Olen juuri saanut tiedon että al-Taee on joutunut sairaalahoitoon ja että hän joutuisi sairauslomalle. Keijo luonnollisesti toivottaa hänelle pikaista paranemista. SDP:n ryhmäjohtaja Antti Lindtmanin mukaan kyse on henkisten voimavarojen riittävyydestä. Lienee turha spekuloida onko tämä Mossadin tekosia. Tosikoille: tämä oli vitsi. Vai oliko? No niin, takaisin asiaan.

Nimittäin, en muista Lindtmanin tai hänen poliittisen klikkinsä olleen kovin huolissaan inhimillisistä voimavaroista tai niiden riittävyydestä esimerkiksi silloin kun vihapuhepoliisi ryhtyi jahtamaan allekirjoittanutta tekaistuin premissein. Todettakoon silti että voimavarat ovat hyvät ja vitsit eivät lopu. Kaikki eivät kuitenkaan ole keijoja. Siksikin erilaisten “vihapuhejahtien” inhimillinen hinta, josta nyt on tullut myös SDP:lle sydämen asia, on syytä ottaa jatkossa paremmin huomioon

Kuten sanottua: toivon al-Taeelle pikaista toipumista. Sen lisäksi toivon ettei tämä ikävä käänne haittaisi tarpeellisen sananvapauskeskustelun suorittamista valtakunnassamme muiltakin osin.

Arvokasta veteraanipäivää!

27.4.1945 suomalaiset sotilaat nostivat lipun Enontekiössä kolmen valtakunnan rajapyykille. Lapin sota oli päättynyt. Toinen maailmansota oli Suomen osalta ohi. Neuvostoliiton poliittinen painostus ja vaikutus oli kuitenkin vasta alkamassa. Sodan jälkeen, vuosikymmenten ajan, Neuvostoliiton pelko määritti sananvapautta ja henkistä elämäämme. Esimerkiksi veteraanipäivää on vietetty vasta vuodesta 1987 lähtien.

Neuvostoliitto on nyt hajonnut.

Siitä huolimatta neuvostopainostuksen jättämä jälki näkyy yhä edelleen asenteissa ja tabuissa, epälänsimaisena sananvapauskäsityksenä ja itsesensuurina julkisessa keskustelussa. Taistelivatko veteraanit sellaisen puolesta? En mene takuuseen.

Keijon tekijä on käynyt toista vuotta yhden miehen korpisotaa internetin pusikoissa. Hän myöntää, että suuri inspiraation lähde on veteraanien perintö.

Hattu käteen vapaudelle!

Tekemistä vielä riittää.