Keijon paluu?

Moni on huomannut että Twitteriin on ilmestynyt uusi tili, @keijomedia. Hyvä. Suosittelen seuraamaan.

Oikaistaan vielä huhuja, joita Keijosta on liikkunut. On esitetty epäilyjä, että Keijo olisi aikamatkaaja. Villeimpien teorioiden mukaan hän olisi tullut lähitulevaisuudesta kertomaan keskuuteemme huumoriksi puettuja varoittavia profetioita. Kuulostaa fanien toiveajattelulta.

Jos Keijo olisi aikamatkaaja, hän noudattaisi länsimaissa yleistyvän post-kolonialistisen kriittisen valkoisuusopin mukaista käsitystä ajan rakenteesta. Hän olisi saapunut keskuuteemme toisen aikajatkumon vuodesta 1984.

Kehotan kuitenkin hakemaan realistisempia selityksiä ihan tästä maailmasta. Kun täysjärkiset ihmiset aikoinaan reagoivat Keijon huumoriin nauramalla tai pitämällä sitä visionäärisenä haihatteluna, samaan aikaan vihervasemmiston intoilijat kokoomuksen vihapuhetyöryhmää myöten nappasivat häikäilemättömästi Keijon ideoita omikseen – tosin epäironisiin käyttötarkoituksiin. Joskus siihen meni kaksi vuotta. Joskus kyse oli vain kuukausista.

Tämä ei ole enää tieteisfiktiota. Tämä on vuosi 2019.

Never stop the madness, ja kohta vedetään taas…

Musiikkitieteen tohtori Torvista epäillään sosiaalisessa mediassa Keijo Kaarisateeksi. Miksi?

Musiikkitieteen tohtori Torvinen kertoo kolonialismista ja muista piilorakenteista, joita klassinen musiikki uusintaa (HS mielipide: Klassisen musiikin pitää kohdata sortohistoriansa)

Esimerkkikatkelma:

KLASSISEN musiikin yhteydessä kuulee usein väitettävän, että musiikki olisi parhaimmillaan ”vain” musiikkia, siis jotain, mihin yhteiskunta, syntyperä ja sukupuoli eivät vaikuttaisi. Tällainen väite ei ota huomioon laatuarvostelmien historiallista ja sosiokulttuurista riippuvuutta, ja yleensä väitteen esittäjä onkin valkoihoinen eliittiin pyrkivä mies. ”Absoluuttinen musiikki” on kiertoilmaus epätasa-arvon kannattamiselle.

Helsingin Sanomat lankesi helppoon?

Keijo opastaa Valtioneuvoston vihapuheselvityksestä hämmentyneitä

Moni on ihmetellyt, miten Valtioneuvoston uusi vihapuhetutkimus olikin niin edullinen – vain 100 000 euroa? Tällä rahalla saatiin mm. demokratialle elintärkeä hälytyssanojen lista, jonka avulla näemme kun demokratiaa ollaan horjuttamassa vihasanoilla kuten “harppu”, “kamelikuski”, “siiderivalas” ja “soijapoika” (katso koko lista Valtioneuvoston selvityksestä sivulta 128 alkaen).

Vastaus on yksinkertainen: Keijo auttoi tutkimusryhmää pro bono avaamalla vihatermien sisällöt.

Ei kestä kiittää!

Miltä Orwellin 1984 näyttäisi tänään?

Valtioneuvoston tiedotteen mukaan Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio (European Commission against Racism and Intolerance, ECRI) julkaisi 10.9.2019 Suomea koskevan raportin. Siinä sanotaan:

“Vihapuheen ja viharikosten osalta ECRI suosittelee muun muassa kattavan tiedonkeruujärjestelmän luomista koskien rasistisia ja homo/transfobisia vihapuhe- ja viharikostapauksia sekä kattavan strategian laatimista rasistisen ja homo-/transfobisen vihapuheongelman ratkaisemiseksi. Vihapuheen ja viharikosten osalta lainvalvontaviranomaisten ja oikeuslaitoksen koulutusta tulee laajentaa sekä vahvistaa näiden väitettyjen rikosten tutkintaa.”

Viranomaisilla kuten poliisilla ja oikeuslaitoksella on jo tällä hetkellä olemassa omat tietokantansa rikosilmoituksista, esitutkinnoista ja oikeuden päätöksistä. Suomen lainsäädännössä ei vielä tänäkään päivänä ole juridista määritelmää “vihapuheelle”. Vihapuhe-termin kaltaisesta uuskielestä on kuitenkin tullut voimakas retorinen tehokeino yhteiskunnallisille ja jopa juridiikan parissa toimiville ihmisille, joilta erityisesti odottaisi täsmällisyyttä juridisessa kielenkäytössä.

Mitä ihmettä mahtaisi tarkoittaa uusi erityinen tiedonkeruujärjestelmä vihapuhetapauksista?

Onko vihapuheseurantajärjestelmässä kyse tulevaan lainsäädäntöön valmistautumisesta? Olisi tosiaan kaukonäköistä panostaa kansalaisten seuranta- ja taltiointijärjestelmään siltä varalta, että joskus tulevaisuudessa valtaan nouseva autoritaarisempi porukka voisi hyödyntää siitä. Järjestelmä auttaisi myös soveltamaan taannehtivaa lainsäädäntöä. Suomessa sellaista on harjoitettu aikaisemminkin. Esim. sotasyyllisyysoikeudenkäyntien myötä Suomeen syntyi vuosikymmeniksi muita länsimaita neuvostomyönteisempi ilmapiiri. Kun Neuvostoliittoa ei enää ole, vastaavan pyhän lehmän voi kyhätä esimerkiksi uhreiksi julistetuista vähemmistöistä tai ilmastonmuutoksesta. Heitä tulee suojella ilkeältä puheelta.

Voisiko Euroopan suvaitsevaisuuskomissio tarjota avuksi myös poliisista ja syyttäjäviranomaisista riippumattoman elimen, valvontakomission, vauhdittamaan mielestään parhaaksi katsomaansa poliittista lainsäädäntötyötä ja puuttumaan tätä prosessia mahdollisesti hidastavien vääräleukojen mielipiteisiin? Esimerkiksi sananvapauden, viranomaistoiminnan luotettavuuden, vallan kolmijaon tai muiden eurooppalaiselle valistukselle tärkeiden arvojen puolustajien leimaaminen “epäeurooppalaisiksi” tai “populisteiksi” kunnioittaisi orwellilaisen dystopian ihanteita.

George Orwellin kuuluisa poliisivaltioromaani 1984 on nykyajan näkökulmasta tarkasteltuna amatöörimäinen karikatyyri. Tarkkanäköisyydestään huolimatta se on silti räikeän totalitaristisen aikakauden tuote. Nykyaikaiseen eurooppalaiseen tietoyhteiskuntaan pesiytynyt autoritarismi, mielipidekontrolli ja kansalaisten henkinen kuohitseminen eivät tapahdu samalla tavalla kuin lähes sata vuotta sitten. Siksi tarvitsemme myös hienostuneempaa fiktiota ja satiiria asian hahmottamiseksi.

Herätys Orwell, nyt on nykyinen vuosi. Ota mallia Euroopan suvaitsevaisuuskomissiosta ja valtioneuvostosta!

Poliisiparodiasta tuli totta

YLE tietää kertoa, että Helsingin poliisi epäilee Päivi Räsästä (kd.), Hussein al-Taeeta (sd.) ja Juha Mäenpäätä (ps.) kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Oudoksuntaa ja kritiikkiä on aiheuttanut se, että muiden puolueiden edustajien sanomisia tutkii rikoskomisario Pekka Hätönen, jolla on henkilökohtainen historia vihreiden poliitikkona. Vasta viime kuntavaaleissa hän oli vihreiden ehdokkaana Espoossa. Neljäs monien tuntema Hätösen “viharyhmän” tutkinnan kohde on myös Keijo Kaarisade. Tästä lisää myöhempänä tekstissä…

Räsänen oli Pride-tapahtuman yhteydessä kummastellut raamatullisesti häpeän ja synnin nostamista ylpeyden aiheeksi. Al-Taee puolestaan oli puhunut halveksuvasti useista vähemmistöistä. Tuoreimmassa, Mäenpään tapauksessa, kansanedustaja oli puhunut kielteiseen sävyyn “vieraslajeista”.

Merkillisintä tässä on se, että Hätönen johtaa Helsingin poliisilaitokselle perustettua “viharyhmää”. Viimeisen kahden vuoden aikana parodiahahmo Keijo Kaarisade teki somepalvelu Twitterissä satiiria kuvitteellisesta vihapuhepoliisista, joka ei siis ole juridinen tai muuten virallinen termi. Kun Keijoa ei alkuaikoina 2017 saatu suljettua ilmiannoin, tämä kyseinen “viharyhmä” alkoi tutkimaan myös Keijon tapausta, vaikka Keijo ei toiminnallaan syyllistynyt vihapuheeseen. Erikoista tässä onkin, että juuri kun Keijo lopulta jäädytettiin Twitterissä, poliisi lopetti parodiatutkinnan.

“Hätösen mukaan epäiltyjä tilejä oli kaikkiaan kourallinen. Tunnetuin niistä oli Keijo Kaarisade -niminen profiili. Poliisi lähetti tutkinnan tiimoilta tietopyyntöjä Twitterille ja Hätösen mukaan saikin vastauksia.”

“Hänen mukaansa Twitter ryhtyi tutkinnan myötä myös omiin toimenpiteisiinsä ja sulki ainakin Keijo Kaarisateen tilin tänä keväänä.”

Kun kengässä hiertänyt kivi nimeltä Keijo oli hoideltu netistä, poliisin motiivi tutkinnalle katosi. Poliisi siis myönsi, että hänen toimillaan oli vaikutusta Kaarisateen tilin sulkemiseen, vaikka tutkinta ei johtanut minkäänlaiseen syytteeseen saati lainvoimaiseen tuomioon. Poliisi voi omalla painostuksellaan ja tutkinnallaan saada aikaan ennakkosensuuria palveluissa, jotka luonnollisesti haluavat minimoida yhteydenotot virkavallan taholta, vaikka mitään tuomioita ei olisi päätetty.

Kirjoitin jo viime huhtikuussa tästä asiasta:

“Keijon valitsemat keinot – satiiri, anonyyminä esiintyminen ja sananvapauden käyttäminen – ovat kaikki olleet teon hetkellä täysin laillisia kansalaisvaikuttamisen keinoja ja perinteisesti vapaan yhteiskunnan kulmakiviä. Kyse on myös Suomen perustuslaissa turvatuista oikeuksista, eipä sillä, että meillä enää olisi perustuslakiasiantuntijoinakaan muita kuin kommunisteja. Mikään ei ole estänyt satiirin kohteeksi joutunutta viranomaista aloittamasta toimenpiteitä satiirin hiljentämiseksi. Ilmeisesti laillisuusperiaate, normaalit jääviyssäännöt tai vallan kolmijako eivät ole kiinnostaneet ketään. Aluksi poliisi yritti sulkea toimiaan pilkanneita Twitter-tilejä ilmiannoin. Tämä on ennakkosensuurikiellon vastainen toimenpide, eli todennäköisesti laitonta. Kun tämä toimenpide epäonnistui – tuolloin Twitter kieltäytyi sulkemasta tiliäni – poliisi päätti aloittaa rikostutkinnan kriitikoitaan kohtaan. Tästä sai lukea lehdestä hyvin epämääräisesti, mutta mitään esimerkkitapauksia ei mainittu.”

“Ilmeisesti tiliini kohdistuvaa tutkintaa suoritti poliisin vihapuheyksikkö. Tämä on erityisen mielenkiintoista siksi, että ensinnäkään Suomen laissa ei ole mitään mainintoja vihapuheesta. Silti poliisilla on sitä torjuva yksikkö. Tietenkin siinä että vihapuhetta ei ole määritelty on se etu, että kyseinen yksikkö ei voi koskaan ylittää toimivaltaansa. Toimialaa kun ei ole missään määritelty. Näin ollen se saattoi aloittaa rikostutkinnan itseään koskevan parodian esittämisestä, oma lehmä ojassa. Eli tutkintaa jäävinä teosta joka ei ole rikos, nimikkeellä joka ei mitenkään tulkittuna voi olla vihapuhetta.”

Pitäisikö Helsingin poliisissa kokeilla vaikka jonkinlaisena pilottihankkeena sitä, että Suomessa voimassa olevaa jääviyslainsäädäntöä sekä esitutkintalakia alettaisiin noudattamaan?

Myös poliisin laillisuusvalvonnasta vastaava viranomainen voisi ottaa päänsä pois omasta peräaukostaan. Poliisin viimeaikaiset toimintamallit kertovat siitä, että he tietävät itsekin, ettei heitä valvota.

Kuka muu muka?

Minun on epäilty olleen takana useissa älyvapaina pidetyissä mielipidekirjoituksissa, joita valtakunnan ykköslehdet ovat julkaisseet. Tarkimmat salapoliisit ovat myös ennättäneet löytämään Keijo-vihjeitä. Tunnustan tässä tehneeni tekstit ja piilottaneeni niihin vihjeitä tarkoituksella.

Tekstit syntyvät inspiraation vallassa, muutamassa minuutissa. Mitään kantavaa ajatusta ei tarvita. Olen yrittänyt saada tekstejä hylättyä kirjoittamalla niistä mahdollisimman sekavia ja älyttömiä. Julkaisuprosentti on silti ollut 100,0%. Mitä hullunkurisempaa sisältö on, sitä nimekkäämpään ja laajalevikkisempään lehteen sillä näyttää pääsevän. Olisiko lukijoilla vinkkejä, miten saada teksti hylättyä ja löytää raja lehdistön parodiahorisontille?

Moni tolkun ihminen on keksinyt, että media voisi nyt tutkiskella itseään ja katsoa peiliin. Toisaalla toimintaani on juuri paheksuttu siitä, että olen romuttamassa valtamedian mainetta. Aivan mahtava idea! Toimitus ei olisi enää vastuussa siitä, mitä “laatumedia” painaa lehteensä, ja samalla kaikkien täytyisi kumartaa tätä yhteiskunnallisesti tärkeää elintä aivan kritiikittömästi. Journalistiliitto kiittää. Tähän ei olisi edes Keijo pystynyt.

Tuorein teksti julkaistiin sekä Helsingin Sanomissa että Aamulehdessä 16.6. Aamulehti poisti tekstin iltaan mennessä, ja Helsingin sanomat on toistaiseksi varjobannannut Elinan tekstin, eli piilottanut sen artikkelilistauksesta. Suora linkki toimii edelleen.

Huomaa: tekstin viisi viimeistä sanaa ovat käytäntöjä eri ilmansuunnista ja oikeusmalleista”

Muuta:

Taina Laakso on anagrammi aikaisemmasta nimimerkistäni Aisa Kantolasta. Aisan ja Arvo Pohjalaisen tekstit päätyivät aikaisemmin keväällä painettuihin lehtiin, mutta ne poistettiin myöhemmin Turun Sanomien ja Aamulehden sivuilta. Tainan teksti poistettiin eilen samalla kertaa Elinan tekstin kanssa. Molemmat olivat 17.6. Aamulehden luetuimpien kärjessä.

Tätä kirjoitusta ei ole vielä toistaiseksi poistettu Aamulehden nettisivuilta: Mielipiteet Lukijalta: Euroopan unionin vertaaminen Neuvostoliittoon on vastuutonta ja harhaanjohtavaa