Vielä vuonna 2017 julkaistiin Mannerheim-postimerkkejä. Olisiko aika hylätä nationalismi, kun talvisodasta tulee kuluneeksi 80 vuotta?

km_talvisota

Kaksi vuotta sitten Posti taipui vihapuhujien painostuksesta ja toteutti Mannerheim 150v -postimerkin. Elettiin Suomi100-juhlavuotta. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 80 vuotta talvisodan syttymisestä. Moni odottaa nyt Mannerheim-postimerkkien hengessä Postilta talvisotateemaista postimerkkien sarjaa. Historioitsija Outi Silvennoinen suhtautuu asiaan kuitenkin kriittisesti.

“Talvisota on suomalaisille pyhä aihe, joka symboloi itsenäisyyskamppailua, sisua ja yhteenkuuluvuutta ulkoisia vihollisia vastaan. Talvisodan muiston vaaliminen saa ihmiset juuttumaan menneeseen ja haikailemaan maailmaa, johon ei ole enää paluuta.”

Tutkijan mukaan globaalissa ja monikulttuurisessa maailmassa on todennäköisempää, että uhka kytee maan rajojen sisällä:

“Äärioikeisto voi yrittää vallankaappausta tai muuten vain aloittaa sisäisiä levottomuuksia. Olemme jo nyt nähneet, miten äärioikeisto kokoontuu marssimaan joka itsenäisyyspäivä. Yhteiskunta on polarisoitunut meihin ja heihin.”

Silvennoisen mukaan mahdollinen talvisotateemainen postimerkkisarja olisi vaarallinen syöttö äärioikeiston lapaan. Hänen mielestään jo aikaisempi Mannerheim-postimerkki oli virhe, mutta siitä voi kuitenkin oppia.

“Moni itseään “kansallismieliseksi” tai “isänmaalliseksi” kutsuva, eli tosiasiassa äärioikeistolaisuuttaan peittelevä fasisti näki 100-vuotiaan Suomen teemavuoden mahdollisuutena hivuttaa tunkkaista maailmankuvaansa lähemmäs valtavirtaa.”

Tutkija muistuttaa, että kaksi vuotta sitten tavalliset ihmiset osallistuivat sosiaalisessa mediassa tietämättään useisiin äärioikeistolaisiin tempauksiin kuten sinivalkoisten profiilikuvafiltterien ja suomenlippukuvien jakamiseen. Äärioikeiston vaikutus ei myöskään rajoitu pelkästään internetiin.

“Moderni äärioikeistolaisuus pyrkii materialisoitumaan ulos internetin anonyymeiltä keskustelupalstoilta ja myös salonkikelpoistumaan. Esimerkiksi monissa kouluissa laulettiin keväällä islamofobista, toiseuttavaa ja juutalaiskristillistä ylivaltaa uusintavaa Suvivirttä.”

Silvennoinen kertoo todistaneensa itsekin katukuvassa nuorten poikien tekevän ok-käsimerkkiä, jolla on piilomerkitys “white power”. Tutkija kiihtyy esitellessään aihetta, ja hänen kauhunsekainen katseensa välittää aiheen dramaattisuutta. Hän on kuitenkin toiveikas. Silvennoinen ottaa määrätietoisesti lääkkeensä ja lasin vettä ja jatkaa pian rauhallisemmalla äänellä:

“Kun talvisodasta tulee taas kuluneeksi pyöreitä vuosia, meillä on mahdollisuus näyttää, että olemme päässeet siitä vihdoin yli.”

Kansallisen identiteetin rakentamiseen löytyy hänen mukaansa paljon terveempiäkin rakennuspalikoita kuin toksinen maskuliinisuus. Silvennoinen sanoo, että ilmastonmuutoksen torjumisesta voisi tulla uusi sankaritarina, joka liitettäisiin suomalaisten kunnianhimoiseen ilmastopolitiikkaan.

“Lisäksi suomalainen kulttuuri näyttää edelleen liian valkoiselta ja eurooppalaiselta. Sen sijaan, että näkisimme itsemme puolustajina tai vartijoina, voisimme jakaa, väistää ja antaa tilaa muille kulttuureille. Se olisi modernia sankaruutta.”, Silvennoinen lisää.



Salaliittoteorian mukaan vasemmistoa trollataan netissä ilman Venäjän rahoitusta. Trollitutkija: ”miten sellainen edes onnistuisi?”

Sosiaalisessa mediassa leviävän salaliittoteorian mukaan vasemmistoa trollataan nykyisin jo ilman Venäjän rahoitusta. Kysyimme asiasta informaatiosotaan ja trollitutkimukseen erikoistuneelta, nimettömänä pysyttelevältä naispuoliselta tutkijalta.

“Enpä usko. Aivan käsittämätön väite. Miten sellainen edes onnistuisi?”, ihmettelee tutkija kuullessaan kysymyksen ja katsoo perään pöydän alle Putinin trollipeikkojen varalta.

Hänen mukaansa informaatiovaikuttaminen ja trollaaminen, eli suomeksi sanottuna strategisista poliittisista tarkoitusperistä johdettu ja provosoiva kommentointi sekä sisältöjen jakaminen internetissä vaativat mittavia resursseja, tietotaitoa ja motiivin:

“Miksi kukaan suomalainen haluaisi ylipäätään trollata vasemmistoa tai provosoida ketään? Sellainen ei kuulu meidän kulttuuriimme. Yksittäiset harrastelijat saattavat avautua netissä silloin tällöin, mutta systemaattisempi trollaaminen edellyttää organisointia ja rahoitusta.”

Tutkijan mukaan systemaattiselle trollaamiselle on tyypillistä standardoitu joukkotuotanto. Internetissä suoritetaan niin kutsuttuja hybridikutsuntoja, joiden myötä trolleja koulutetaan. Trollien reserviläiskuntoa pidetään yllä hybridikertausharjoituksilla. Salakavalinta tässä prosessissa on tutkijan mukaan se, etteivät osallistujat tiedä itsekään osallistuvansa siihen.

“Esimerkiksi jos nuorukainen nälvii somessa feministeille, että sukupuolia olisi vain kaksi, hän on käytännössä ilmoittautunut avoimesti trollikutsuntoihin.”, tutkija huomauttaa.

Pian hybridikutsuntoihin osallistunutta henkilöä alkaa seuraamaan useampia epämääräisiä sometilejä, jotka yllyttävät pelkällä omalla esimerkillään jatkamaan trollaamista ja ottamaan uusia vaikutteita.

“Pedagogisesti näin taitavan koulutus- ja harjoittelumekanismin kehittäminen viittaavat jo yksin vieraan vallan resursointiin ja korkean tason strategiseen ajatteluun.”, tutkija uskoo.

Hänen mukaansa Venäjä luonnollisesti pyrkii peittelemään jälkiään ja haluaa luoda vaikutelman, että netissä jaetut näkemykset ja keskustelut olisivat syntyneet ruohonjuuritasolta eivätkä vieraan vallan masinoinnin tuloksena:

“Jos suoraa ja ilmiselvää kytköstä Venäjään ei ole havaittavissa, on erityisesti syytä epäillä sofistikoitunutta informaatiovaikuttamista.”

Loppuviikosta Suomea on puhutellut videoväärennös eduskunnan kyselytunnilta. Videolla sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) vastaa Jussi Halla-ahon (ps.) kysymykseen puheenvuorolla, joka on leikattu toisesta asiayhteydestä:

Halla-aho: “…naapurimaassa Ruotsissa luodit lentävät ja pommit paukkuvat juuri avoimien rajojen politiikan tuloksena. Kysyisin ministeri Ohisalolta, meneekö ulkomaalaisten turvallisuus suomalaisten turvallisuuden edelle.”

Ohisalo: “Arvoisa puhemies, kyllä, siitä tämä hallitus tulee pitämään kiinni.”

Internetissä leviävän valevideon dialogi

Haastattelemamme faktantarkistaja Tuomo Muurarin mukaan äärioikeisto saa tällaisilla videoilla seuraajia ja ääniä lisää.

“Oikea faktantarkistus selvittäisi videon tekijän ja rahoittajan, eli Venäjän masinoinnin perussuomalaisten takana.”, Muurari kommentoi.

Kun kysyimme, oliko faktantarkistusprosessi, eli todisteiden löytäminen ennalta päätetyn johtopäätöksen vahvistamiseksi tuottanut tulosta, hän vetosi resurssipulaan:

“Valheet ovat ilmaisia, mutta faktantarkistus maksaa.”

Asiaan perehtymättömälle saattaa aluksi näyttää ristiriitaiselta, että trollaaminen olisi samaan aikaan sekä kallista ja vieraan vallan rahoituksen varassa, että toisaalta myös ilmaista. Asiantuntijoiden mukaan asiassa ei ole mitään ristiriitaista.

“Jos asia kiinnostaa enemmän, tilatkaa minut pitämään teille seminaari (2500€/tunti) älkääkä tulevissa vaaleissa äänestäkö ketään, joita netissä leviävät viidessä minuutissa askarrellut valevideot saattaisivat palvella.”, kehottaa nimettömänä pysyttelevä trollitutkija.

Keijon paluu?

Moni on huomannut että Twitteriin on ilmestynyt uusi tili, @keijomedia. Hyvä. Suosittelen seuraamaan.

Oikaistaan vielä huhuja, joita Keijosta on liikkunut. On esitetty epäilyjä, että Keijo olisi aikamatkaaja. Villeimpien teorioiden mukaan hän olisi tullut lähitulevaisuudesta kertomaan keskuuteemme huumoriksi puettuja varoittavia profetioita. Kuulostaa fanien toiveajattelulta.

Jos Keijo olisi aikamatkaaja, hän noudattaisi länsimaissa yleistyvän post-kolonialistisen kriittisen valkoisuusopin mukaista käsitystä ajan rakenteesta. Hän olisi saapunut keskuuteemme toisen aikajatkumon vuodesta 1984.

Kehotan kuitenkin hakemaan realistisempia selityksiä ihan tästä maailmasta. Kun täysjärkiset ihmiset aikoinaan reagoivat Keijon huumoriin nauramalla tai pitämällä sitä visionäärisenä haihatteluna, samaan aikaan vihervasemmiston intoilijat kokoomuksen vihapuhetyöryhmää myöten nappasivat häikäilemättömästi Keijon ideoita omikseen – tosin epäironisiin käyttötarkoituksiin. Joskus siihen meni kaksi vuotta. Joskus kyse oli vain kuukausista.

Tämä ei ole enää tieteisfiktiota. Tämä on vuosi 2019.

Never stop the madness, ja kohta vedetään taas…

Musiikkitieteen tohtori Torvista epäillään sosiaalisessa mediassa Keijo Kaarisateeksi. Miksi?

Musiikkitieteen tohtori Torvinen kertoo kolonialismista ja muista piilorakenteista, joita klassinen musiikki uusintaa (HS mielipide: Klassisen musiikin pitää kohdata sortohistoriansa)

Esimerkkikatkelma:

KLASSISEN musiikin yhteydessä kuulee usein väitettävän, että musiikki olisi parhaimmillaan ”vain” musiikkia, siis jotain, mihin yhteiskunta, syntyperä ja sukupuoli eivät vaikuttaisi. Tällainen väite ei ota huomioon laatuarvostelmien historiallista ja sosiokulttuurista riippuvuutta, ja yleensä väitteen esittäjä onkin valkoihoinen eliittiin pyrkivä mies. ”Absoluuttinen musiikki” on kiertoilmaus epätasa-arvon kannattamiselle.

Helsingin Sanomat lankesi helppoon?

Keijo opastaa Valtioneuvoston vihapuheselvityksestä hämmentyneitä

Moni on ihmetellyt, miten Valtioneuvoston uusi vihapuhetutkimus olikin niin edullinen – vain 100 000 euroa? Tällä rahalla saatiin mm. demokratialle elintärkeä hälytyssanojen lista, jonka avulla näemme kun demokratiaa ollaan horjuttamassa vihasanoilla kuten “harppu”, “kamelikuski”, “siiderivalas” ja “soijapoika” (katso koko lista Valtioneuvoston selvityksestä sivulta 128 alkaen).

Vastaus on yksinkertainen: Keijo auttoi tutkimusryhmää pro bono avaamalla vihatermien sisällöt.

Ei kestä kiittää!

Miltä Orwellin 1984 näyttäisi tänään?

Valtioneuvoston tiedotteen mukaan Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio (European Commission against Racism and Intolerance, ECRI) julkaisi 10.9.2019 Suomea koskevan raportin. Siinä sanotaan:

“Vihapuheen ja viharikosten osalta ECRI suosittelee muun muassa kattavan tiedonkeruujärjestelmän luomista koskien rasistisia ja homo/transfobisia vihapuhe- ja viharikostapauksia sekä kattavan strategian laatimista rasistisen ja homo-/transfobisen vihapuheongelman ratkaisemiseksi. Vihapuheen ja viharikosten osalta lainvalvontaviranomaisten ja oikeuslaitoksen koulutusta tulee laajentaa sekä vahvistaa näiden väitettyjen rikosten tutkintaa.”

Viranomaisilla kuten poliisilla ja oikeuslaitoksella on jo tällä hetkellä olemassa omat tietokantansa rikosilmoituksista, esitutkinnoista ja oikeuden päätöksistä. Suomen lainsäädännössä ei vielä tänäkään päivänä ole juridista määritelmää “vihapuheelle”. Vihapuhe-termin kaltaisesta uuskielestä on kuitenkin tullut voimakas retorinen tehokeino yhteiskunnallisille ja jopa juridiikan parissa toimiville ihmisille, joilta erityisesti odottaisi täsmällisyyttä juridisessa kielenkäytössä.

Mitä ihmettä mahtaisi tarkoittaa uusi erityinen tiedonkeruujärjestelmä vihapuhetapauksista?

Onko vihapuheseurantajärjestelmässä kyse tulevaan lainsäädäntöön valmistautumisesta? Olisi tosiaan kaukonäköistä panostaa kansalaisten seuranta- ja taltiointijärjestelmään siltä varalta, että joskus tulevaisuudessa valtaan nouseva autoritaarisempi porukka voisi hyödyntää siitä. Järjestelmä auttaisi myös soveltamaan taannehtivaa lainsäädäntöä. Suomessa sellaista on harjoitettu aikaisemminkin. Esim. sotasyyllisyysoikeudenkäyntien myötä Suomeen syntyi vuosikymmeniksi muita länsimaita neuvostomyönteisempi ilmapiiri. Kun Neuvostoliittoa ei enää ole, vastaavan pyhän lehmän voi kyhätä esimerkiksi uhreiksi julistetuista vähemmistöistä tai ilmastonmuutoksesta. Heitä tulee suojella ilkeältä puheelta.

Voisiko Euroopan suvaitsevaisuuskomissio tarjota avuksi myös poliisista ja syyttäjäviranomaisista riippumattoman elimen, valvontakomission, vauhdittamaan mielestään parhaaksi katsomaansa poliittista lainsäädäntötyötä ja puuttumaan tätä prosessia mahdollisesti hidastavien vääräleukojen mielipiteisiin? Esimerkiksi sananvapauden, viranomaistoiminnan luotettavuuden, vallan kolmijaon tai muiden eurooppalaiselle valistukselle tärkeiden arvojen puolustajien leimaaminen “epäeurooppalaisiksi” tai “populisteiksi” kunnioittaisi orwellilaisen dystopian ihanteita.

George Orwellin kuuluisa poliisivaltioromaani 1984 on nykyajan näkökulmasta tarkasteltuna amatöörimäinen karikatyyri. Tarkkanäköisyydestään huolimatta se on silti räikeän totalitaristisen aikakauden tuote. Nykyaikaiseen eurooppalaiseen tietoyhteiskuntaan pesiytynyt autoritarismi, mielipidekontrolli ja kansalaisten henkinen kuohitseminen eivät tapahdu samalla tavalla kuin lähes sata vuotta sitten. Siksi tarvitsemme myös hienostuneempaa fiktiota ja satiiria asian hahmottamiseksi.

Herätys Orwell, nyt on nykyinen vuosi. Ota mallia Euroopan suvaitsevaisuuskomissiosta ja valtioneuvostosta!