Miltä Orwellin 1984 näyttäisi tänään?

Valtioneuvoston tiedotteen mukaan Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio (European Commission against Racism and Intolerance, ECRI) julkaisi 10.9.2019 Suomea koskevan raportin. Siinä sanotaan:

“Vihapuheen ja viharikosten osalta ECRI suosittelee muun muassa kattavan tiedonkeruujärjestelmän luomista koskien rasistisia ja homo/transfobisia vihapuhe- ja viharikostapauksia sekä kattavan strategian laatimista rasistisen ja homo-/transfobisen vihapuheongelman ratkaisemiseksi. Vihapuheen ja viharikosten osalta lainvalvontaviranomaisten ja oikeuslaitoksen koulutusta tulee laajentaa sekä vahvistaa näiden väitettyjen rikosten tutkintaa.”

Viranomaisilla kuten poliisilla ja oikeuslaitoksella on jo tällä hetkellä olemassa omat tietokantansa rikosilmoituksista, esitutkinnoista ja oikeuden päätöksistä. Suomen lainsäädännössä ei vielä tänäkään päivänä ole juridista määritelmää “vihapuheelle”. Vihapuhe-termin kaltaisesta uuskielestä on kuitenkin tullut voimakas retorinen tehokeino yhteiskunnallisille ja jopa juridiikan parissa toimiville ihmisille, joilta erityisesti odottaisi täsmällisyyttä juridisessa kielenkäytössä.

Mitä ihmettä mahtaisi tarkoittaa uusi erityinen tiedonkeruujärjestelmä vihapuhetapauksista?

Onko vihapuheseurantajärjestelmässä kyse tulevaan lainsäädäntöön valmistautumisesta? Olisi tosiaan kaukonäköistä panostaa kansalaisten seuranta- ja taltiointijärjestelmään siltä varalta, että joskus tulevaisuudessa valtaan nouseva autoritaarisempi porukka voisi hyödyntää siitä. Järjestelmä auttaisi myös soveltamaan taannehtivaa lainsäädäntöä. Suomessa sellaista on harjoitettu aikaisemminkin. Esim. sotasyyllisyysoikeudenkäyntien myötä Suomeen syntyi vuosikymmeniksi muita länsimaita neuvostomyönteisempi ilmapiiri. Kun Neuvostoliittoa ei enää ole, vastaavan pyhän lehmän voi kyhätä esimerkiksi uhreiksi julistetuista vähemmistöistä tai ilmastonmuutoksesta. Heitä tulee suojella ilkeältä puheelta.

Voisiko Euroopan suvaitsevaisuuskomissio tarjota avuksi myös poliisista ja syyttäjäviranomaisista riippumattoman elimen, valvontakomission, vauhdittamaan mielestään parhaaksi katsomaansa poliittista lainsäädäntötyötä ja puuttumaan tätä prosessia mahdollisesti hidastavien vääräleukojen mielipiteisiin? Esimerkiksi sananvapauden, viranomaistoiminnan luotettavuuden, vallan kolmijaon tai muiden eurooppalaiselle valistukselle tärkeiden arvojen puolustajien leimaaminen “epäeurooppalaisiksi” tai “populisteiksi” kunnioittaisi orwellilaisen dystopian ihanteita.

George Orwellin kuuluisa poliisivaltioromaani 1984 on nykyajan näkökulmasta tarkasteltuna amatöörimäinen karikatyyri. Tarkkanäköisyydestään huolimatta se on silti räikeän totalitaristisen aikakauden tuote. Nykyaikaiseen eurooppalaiseen tietoyhteiskuntaan pesiytynyt autoritarismi, mielipidekontrolli ja kansalaisten henkinen kuohitseminen eivät tapahdu samalla tavalla kuin lähes sata vuotta sitten. Siksi tarvitsemme myös hienostuneempaa fiktiota ja satiiria asian hahmottamiseksi.

Herätys Orwell, nyt on nykyinen vuosi. Ota mallia Euroopan suvaitsevaisuuskomissiosta ja valtioneuvostosta!

Advertisements

Vanhukset ilmastokuriin Keijon ja HS:n avulla

Keijo opettaa lapset ja vanhukset laittamaan kahviinsa kauramaitoa. Emme voi antaa koko planeetan tuhoutua vain koska vanhukset ovat tottuneet tilkkaan punaista maitoa.

T. Anitra Heino (anagrammi “Hieno Tarina”) #strateginenruokavalio

Poliisiparodiasta tuli totta

YLE tietää kertoa, että Helsingin poliisi epäilee Päivi Räsästä (kd.), Hussein al-Taeeta (sd.) ja Juha Mäenpäätä (ps.) kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Oudoksuntaa ja kritiikkiä on aiheuttanut se, että muiden puolueiden edustajien sanomisia tutkii rikoskomisario Pekka Hätönen, jolla on henkilökohtainen historia vihreiden poliitikkona. Vasta viime kuntavaaleissa hän oli vihreiden ehdokkaana Espoossa. Neljäs monien tuntema Hätösen “viharyhmän” tutkinnan kohde on myös Keijo Kaarisade. Tästä lisää myöhempänä tekstissä…

Räsänen oli Pride-tapahtuman yhteydessä kummastellut raamatullisesti häpeän ja synnin nostamista ylpeyden aiheeksi. Al-Taee puolestaan oli puhunut halveksuvasti useista vähemmistöistä. Tuoreimmassa, Mäenpään tapauksessa, kansanedustaja oli puhunut kielteiseen sävyyn “vieraslajeista”.

Merkillisintä tässä on se, että Hätönen johtaa Helsingin poliisilaitokselle perustettua “viharyhmää”. Viimeisen kahden vuoden aikana parodiahahmo Keijo Kaarisade teki somepalvelu Twitterissä satiiria kuvitteellisesta vihapuhepoliisista, joka ei siis ole juridinen tai muuten virallinen termi. Kun Keijoa ei alkuaikoina 2017 saatu suljettua ilmiannoin, tämä kyseinen “viharyhmä” alkoi tutkimaan myös Keijon tapausta, vaikka Keijo ei toiminnallaan syyllistynyt vihapuheeseen. Erikoista tässä onkin, että juuri kun Keijo lopulta jäädytettiin Twitterissä, poliisi lopetti parodiatutkinnan.

“Hätösen mukaan epäiltyjä tilejä oli kaikkiaan kourallinen. Tunnetuin niistä oli Keijo Kaarisade -niminen profiili. Poliisi lähetti tutkinnan tiimoilta tietopyyntöjä Twitterille ja Hätösen mukaan saikin vastauksia.”

“Hänen mukaansa Twitter ryhtyi tutkinnan myötä myös omiin toimenpiteisiinsä ja sulki ainakin Keijo Kaarisateen tilin tänä keväänä.”

Kun kengässä hiertänyt kivi nimeltä Keijo oli hoideltu netistä, poliisin motiivi tutkinnalle katosi. Poliisi siis myönsi, että hänen toimillaan oli vaikutusta Kaarisateen tilin sulkemiseen, vaikka tutkinta ei johtanut minkäänlaiseen syytteeseen saati lainvoimaiseen tuomioon. Poliisi voi omalla painostuksellaan ja tutkinnallaan saada aikaan ennakkosensuuria palveluissa, jotka luonnollisesti haluavat minimoida yhteydenotot virkavallan taholta, vaikka mitään tuomioita ei olisi päätetty.

Kirjoitin jo viime huhtikuussa tästä asiasta:

“Keijon valitsemat keinot – satiiri, anonyyminä esiintyminen ja sananvapauden käyttäminen – ovat kaikki olleet teon hetkellä täysin laillisia kansalaisvaikuttamisen keinoja ja perinteisesti vapaan yhteiskunnan kulmakiviä. Kyse on myös Suomen perustuslaissa turvatuista oikeuksista, eipä sillä, että meillä enää olisi perustuslakiasiantuntijoinakaan muita kuin kommunisteja. Mikään ei ole estänyt satiirin kohteeksi joutunutta viranomaista aloittamasta toimenpiteitä satiirin hiljentämiseksi. Ilmeisesti laillisuusperiaate, normaalit jääviyssäännöt tai vallan kolmijako eivät ole kiinnostaneet ketään. Aluksi poliisi yritti sulkea toimiaan pilkanneita Twitter-tilejä ilmiannoin. Tämä on ennakkosensuurikiellon vastainen toimenpide, eli todennäköisesti laitonta. Kun tämä toimenpide epäonnistui – tuolloin Twitter kieltäytyi sulkemasta tiliäni – poliisi päätti aloittaa rikostutkinnan kriitikoitaan kohtaan. Tästä sai lukea lehdestä hyvin epämääräisesti, mutta mitään esimerkkitapauksia ei mainittu.”

“Ilmeisesti tiliini kohdistuvaa tutkintaa suoritti poliisin vihapuheyksikkö. Tämä on erityisen mielenkiintoista siksi, että ensinnäkään Suomen laissa ei ole mitään mainintoja vihapuheesta. Silti poliisilla on sitä torjuva yksikkö. Tietenkin siinä että vihapuhetta ei ole määritelty on se etu, että kyseinen yksikkö ei voi koskaan ylittää toimivaltaansa. Toimialaa kun ei ole missään määritelty. Näin ollen se saattoi aloittaa rikostutkinnan itseään koskevan parodian esittämisestä, oma lehmä ojassa. Eli tutkintaa jäävinä teosta joka ei ole rikos, nimikkeellä joka ei mitenkään tulkittuna voi olla vihapuhetta.”

Pitäisikö Helsingin poliisissa kokeilla vaikka jonkinlaisena pilottihankkeena sitä, että Suomessa voimassa olevaa jääviyslainsäädäntöä sekä esitutkintalakia alettaisiin noudattamaan?

Myös poliisin laillisuusvalvonnasta vastaava viranomainen voisi ottaa päänsä pois omasta peräaukostaan. Poliisin viimeaikaiset toimintamallit kertovat siitä, että he tietävät itsekin, ettei heitä valvota.

Kuka muu muka?

Minun on epäilty olleen takana useissa älyvapaina pidetyissä mielipidekirjoituksissa, joita valtakunnan ykköslehdet ovat julkaisseet. Tarkimmat salapoliisit ovat myös ennättäneet löytämään Keijo-vihjeitä. Tunnustan tässä tehneeni tekstit ja piilottaneeni niihin vihjeitä tarkoituksella.

Tekstit syntyvät inspiraation vallassa, muutamassa minuutissa. Mitään kantavaa ajatusta ei tarvita. Olen yrittänyt saada tekstejä hylättyä kirjoittamalla niistä mahdollisimman sekavia ja älyttömiä. Julkaisuprosentti on silti ollut 100,0%. Mitä hullunkurisempaa sisältö on, sitä nimekkäämpään ja laajalevikkisempään lehteen sillä näyttää pääsevän. Olisiko lukijoilla vinkkejä, miten saada teksti hylättyä ja löytää raja lehdistön parodiahorisontille?

Moni tolkun ihminen on keksinyt, että media voisi nyt tutkiskella itseään ja katsoa peiliin. Toisaalla toimintaani on juuri paheksuttu siitä, että olen romuttamassa valtamedian mainetta. Aivan mahtava idea! Toimitus ei olisi enää vastuussa siitä, mitä “laatumedia” painaa lehteensä, ja samalla kaikkien täytyisi kumartaa tätä yhteiskunnallisesti tärkeää elintä aivan kritiikittömästi. Journalistiliitto kiittää. Tähän ei olisi edes Keijo pystynyt.

Tuorein teksti julkaistiin sekä Helsingin Sanomissa että Aamulehdessä 16.6. Aamulehti poisti tekstin iltaan mennessä, ja Helsingin sanomat on toistaiseksi varjobannannut Elinan tekstin, eli piilottanut sen artikkelilistauksesta. Suora linkki toimii edelleen.

Huomaa: tekstin viisi viimeistä sanaa ovat käytäntöjä eri ilmansuunnista ja oikeusmalleista”

Muuta:

Taina Laakso on anagrammi aikaisemmasta nimimerkistäni Aisa Kantolasta. Aisan ja Arvo Pohjalaisen tekstit päätyivät aikaisemmin keväällä painettuihin lehtiin, mutta ne poistettiin myöhemmin Turun Sanomien ja Aamulehden sivuilta. Tainan teksti poistettiin eilen samalla kertaa Elinan tekstin kanssa. Molemmat olivat 17.6. Aamulehden luetuimpien kärjessä.

Tätä kirjoitusta ei ole vielä toistaiseksi poistettu Aamulehden nettisivuilta: Mielipiteet Lukijalta: Euroopan unionin vertaaminen Neuvostoliittoon on vastuutonta ja harhaanjohtavaa

Tiedote: Kaarisateen tekijä tukee Hussein al-Taeeta sananvapauspäivän kunniaksi

Iltalehti uutisoi, että SDP:n tuoreen kansanedustajan Hussein al-Taeen tapaus on siirretty poliisille esitutkintaselvitystä varten.

Itsehän al-Taee nousi kansanedustajaksi mm. vihapuhejeesustelullaan. Sen lisäksi hänen puolueensa SDP on kunnostautunut vihapuheen vastaisessa taistelussa. Tätä taustaa vasten al-Taeen sosiaalisen median kirjoitukset jotka hän nyt on myöntänyt aidoiksi, ovat vähintäänkin kiusallisia ja hyvin mahdollisesti myös rikoslain väärällä puolella.

Iltalehti: Rikosoikeuden professori kommentoi Hussein al-Taeen kirjoituksia: ”Kyllä tuollaisia lausumia on tutkittu kiihottamisena kansanryhmää vastaan” (linkki)

Siinä missä Keijo Kaarisateen tekijä pysytteli lain oikealla puolella ja joutui siitä huolimatta poliisin vihapuheyksikön pitkän ja kansainvälisenkin jahdin kohteeksi, sai al-Taee puuhastella vapaasti ja tulla myös valituksi eduskuntaan. Perusteltuja kysymyksiä voitaisiin esittää, että miten tässä nyt näin kävi? Yrittikö poliisi hybridivaikuttaa vaaleihin vai selittyykö tämä vain ihan tavallisella kädettömyydellä? Jätän kysymyksen avoimeksi.

Niin tai näin, Keijo Kaarisateen tekijä tukee Hussein al-Taeeta siinä että mielestäni hänen jahtaamisensa poliisivoimin on turhanpäiväistä ja kohtuutonta. Vika ei kuitenkaan tässä ole pelkästään valikoivasti virkaintoisessa poliisiviranomaisessa, vaan kyseisessä lainpykälässä ja sen tulkinnassa.

Laki kiihotuksesta kansanryhmää vastaan on laissamme ikävä kyllä huonosti laadittu. Se antaa laajoja tulkintamahdollisuuksia esimerkiksi vain typerien mielipiteiden kriminalisointiin. Se on täysin tarpeetonta.

Lakia on perusteltu sillä, että tietyt mielipiteet – kuten esimerkiksi al-Taeen antisemitismi – ovat itsessään vaarallisia. On kuitenkin epäselvää, että jos mielipiteet ovat vaarallisia julkilausuttuina, niin ovatko ne sitten jotenkin merkittävästi turvallisempia salattuina? Eikö ole pelkästään hyvä asia että esimerkiksi kansanedustaja al-Taeen näkemykset vaikkapa juutalaisista ovat nyt tiedossa?

Pitäisikö kaikki typerät mielipiteet kieltää? Tai kuka päättää sen, mikä on vaarallinen mielipide? Esimerkiksi minusta sensuurin kannattaminen on erittäin vaarallinen mielipide, jolla on usein ollut tuhoisia seurauksia. Pitäiskö sekin mielipide siis sensuroida ja kriminalisoida? Ei vaan sitä pitää silloin vastustaa, muilla keinoin. Esimerkiksi Keijo on vastustanut sitä tekemällä siitä satiiria.

Puheet erilaisista “nollatoleransseista” uhkaavat nyt johtaa hiljaisuuden tyranniaan. Silmä silmästä tekee maailmasta sokean. Sama on totta sensuurissa. Jos vaiennamme vastustajamme koska meitä vaiennetaan, lopputuloksena on maailma joka on kuuro. Tällainen kierre pitää katkaista. Siksi tuen al-Taeeta ja hänen oikeuttaan puhua, mukaanlukien tyhmät ja harkitsemattomat mielipiteet. Tämä kuitenkin edellyttää että myös vastapuoli viimein havahtuisi asiaan ja että vihapuhepoliisitoiminnan sekä lainsäädännön, niin nykyisen kuin tulevaisuudessa toivotunkin, tarpeellisuutta arvioitaisiin uudelleen.

Olen juuri saanut tiedon että al-Taee on joutunut sairaalahoitoon ja että hän joutuisi sairauslomalle. Keijo luonnollisesti toivottaa hänelle pikaista paranemista. SDP:n ryhmäjohtaja Antti Lindtmanin mukaan kyse on henkisten voimavarojen riittävyydestä. Lienee turha spekuloida onko tämä Mossadin tekosia. Tosikoille: tämä oli vitsi. Vai oliko? No niin, takaisin asiaan.

Nimittäin, en muista Lindtmanin tai hänen poliittisen klikkinsä olleen kovin huolissaan inhimillisistä voimavaroista tai niiden riittävyydestä esimerkiksi silloin kun vihapuhepoliisi ryhtyi jahtamaan allekirjoittanutta tekaistuin premissein. Todettakoon silti että voimavarat ovat hyvät ja vitsit eivät lopu. Kaikki eivät kuitenkaan ole keijoja. Siksikin erilaisten “vihapuhejahtien” inhimillinen hinta, josta nyt on tullut myös SDP:lle sydämen asia, on syytä ottaa jatkossa paremmin huomioon

Kuten sanottua: toivon al-Taeelle pikaista toipumista. Sen lisäksi toivon ettei tämä ikävä käänne haittaisi tarpeellisen sananvapauskeskustelun suorittamista valtakunnassamme muiltakin osin.