Erotatko aidon Keijon? Netissä moni on arvuutellut, miten erottaa aidon Keijo-jutun siitä mitä mielipidepalstoilla muutenkin julkaistaan. Myönnän että en tiedä enää itsekään. Elämme kaaoksen aikaa (Age of Keijos).
Iltalehti uutisoi, että SDP:n tuoreen kansanedustajan Hussein al-Taeen tapaus on siirretty poliisille esitutkintaselvitystä varten.
Itsehän al-Taee nousi kansanedustajaksi mm. vihapuhejeesustelullaan. Sen lisäksi hänen puolueensa SDP on kunnostautunut vihapuheen vastaisessa taistelussa. Tätä taustaa vasten al-Taeen sosiaalisen median kirjoitukset jotka hän nyt on myöntänyt aidoiksi, ovat vähintäänkin kiusallisia ja hyvin mahdollisesti myös rikoslain väärällä puolella.
Iltalehti: Rikosoikeuden professori kommentoi Hussein al-Taeen kirjoituksia: ”Kyllä tuollaisia lausumia on tutkittu kiihottamisena kansanryhmää vastaan” (linkki)
Siinä missä Keijo Kaarisateen tekijä pysytteli lain oikealla puolella ja joutui siitä huolimatta poliisin vihapuheyksikön pitkän ja kansainvälisenkin jahdin kohteeksi, sai al-Taee puuhastella vapaasti ja tulla myös valituksi eduskuntaan. Perusteltuja kysymyksiä voitaisiin esittää, että miten tässä nyt näin kävi? Yrittikö poliisi hybridivaikuttaa vaaleihin vai selittyykö tämä vain ihan tavallisella kädettömyydellä? Jätän kysymyksen avoimeksi.
Niin tai näin, Keijo Kaarisateen tekijä tukee Hussein al-Taeeta siinä että mielestäni hänen jahtaamisensa poliisivoimin on turhanpäiväistä ja kohtuutonta. Vika ei kuitenkaan tässä ole pelkästään valikoivasti virkaintoisessa poliisiviranomaisessa, vaan kyseisessä lainpykälässä ja sen tulkinnassa.
Laki kiihotuksesta kansanryhmää vastaan on laissamme ikävä kyllä huonosti laadittu. Se antaa laajoja tulkintamahdollisuuksia esimerkiksi vain typerien mielipiteiden kriminalisointiin. Se on täysin tarpeetonta.
Lakia on perusteltu sillä, että tietyt mielipiteet – kuten esimerkiksi al-Taeen antisemitismi – ovat itsessään vaarallisia. On kuitenkin epäselvää, että jos mielipiteet ovat vaarallisia julkilausuttuina, niin ovatko ne sitten jotenkin merkittävästi turvallisempia salattuina? Eikö ole pelkästään hyvä asia että esimerkiksi kansanedustaja al-Taeen näkemykset vaikkapa juutalaisista ovat nyt tiedossa?
Pitäisikö kaikki typerät mielipiteet kieltää? Tai kuka päättää sen, mikä on vaarallinen mielipide? Esimerkiksi minusta sensuurin kannattaminen on erittäin vaarallinen mielipide, jolla on usein ollut tuhoisia seurauksia. Pitäiskö sekin mielipide siis sensuroida ja kriminalisoida? Ei vaan sitä pitää silloin vastustaa, muilla keinoin. Esimerkiksi Keijo on vastustanut sitä tekemällä siitä satiiria.
Puheet erilaisista “nollatoleransseista” uhkaavat nyt johtaa hiljaisuuden tyranniaan. Silmä silmästä tekee maailmasta sokean. Sama on totta sensuurissa. Jos vaiennamme vastustajamme koska meitä vaiennetaan, lopputuloksena on maailma joka on kuuro. Tällainen kierre pitää katkaista. Siksi tuen al-Taeeta ja hänen oikeuttaan puhua, mukaanlukien tyhmät ja harkitsemattomat mielipiteet. Tämä kuitenkin edellyttää että myös vastapuoli viimein havahtuisi asiaan ja että vihapuhepoliisitoiminnan sekä lainsäädännön, niin nykyisen kuin tulevaisuudessa toivotunkin, tarpeellisuutta arvioitaisiin uudelleen.
Olen juuri saanut tiedon että al-Taee on joutunut sairaalahoitoon ja että hän joutuisi sairauslomalle. Keijo luonnollisesti toivottaa hänelle pikaista paranemista. SDP:n ryhmäjohtaja Antti Lindtmanin mukaan kyse on henkisten voimavarojen riittävyydestä. Lienee turha spekuloida onko tämä Mossadin tekosia. Tosikoille: tämä oli vitsi. Vai oliko? No niin, takaisin asiaan.
Nimittäin, en muista Lindtmanin tai hänen poliittisen klikkinsä olleen kovin huolissaan inhimillisistä voimavaroista tai niiden riittävyydestä esimerkiksi silloin kun vihapuhepoliisi ryhtyi jahtamaan allekirjoittanutta tekaistuin premissein. Todettakoon silti että voimavarat ovat hyvät ja vitsit eivät lopu. Kaikki eivät kuitenkaan ole keijoja. Siksikin erilaisten “vihapuhejahtien” inhimillinen hinta, josta nyt on tullut myös SDP:lle sydämen asia, on syytä ottaa jatkossa paremmin huomioon
Kuten sanottua: toivon al-Taeelle pikaista toipumista. Sen lisäksi toivon ettei tämä ikävä käänne haittaisi tarpeellisen sananvapauskeskustelun suorittamista valtakunnassamme muiltakin osin.
Keijo on saanut vapun kunniaksi haltuunsa salaisia materiaaleja. Materiaalit eivät ole aitoja vaan satiiria, mutta toisaalta on 2019, joten on yhdentekevää millaisia varoitustekstejä näihin laittaa.
Hauskaa vappua!
27.4.1945 suomalaiset sotilaat nostivat lipun Enontekiössä kolmen valtakunnan rajapyykille. Lapin sota oli päättynyt. Toinen maailmansota oli Suomen osalta ohi. Neuvostoliiton poliittinen painostus ja vaikutus oli kuitenkin vasta alkamassa. Sodan jälkeen, vuosikymmenten ajan, Neuvostoliiton pelko määritti sananvapautta ja henkistä elämäämme. Esimerkiksi veteraanipäivää on vietetty vasta vuodesta 1987 lähtien.
Neuvostoliitto on nyt hajonnut.
Siitä huolimatta neuvostopainostuksen jättämä jälki näkyy yhä edelleen asenteissa ja tabuissa, epälänsimaisena sananvapauskäsityksenä ja itsesensuurina julkisessa keskustelussa. Taistelivatko veteraanit sellaisen puolesta? En mene takuuseen.
Keijon tekijä on käynyt toista vuotta yhden miehen korpisotaa internetin pusikoissa. Hän myöntää, että suuri inspiraation lähde on veteraanien perintö.
Hattu käteen vapaudelle!
Tekemistä vielä riittää.
Mitäs minä sanoin? Filosofian tohtorin yhteiskunnalliset näkemykset ja satiirin erottaa nimimerkistä. Ei nimi kuitenkaan miestä pahenna.
-“Arvo Pohjalainen”
Mistä erottaa filosofian tohtorin yhteiskunnalliset näkemykset ja satiirin?
Nimimerkistä.
Aurinkoista kevättä, näkemisiin!
t. “Arvo Pohjalainen”
filosofian tohtori
aurinkorantojen eläkeläinen
Mitä viimeisellä viikolla tapahtui? Kukaan ei tiedä. #eduskuntavaalit #vaalivaikuttaminen
Julkaisuvapaa heti.
Kannatan Johanna Vehkoon oikeutta kovaankin kielenkäyttöön, aivan kuten oletan että Johanna Vehkoo varmasti kannattaisi – hypoteettisesti – Keijon oikeutta kutsua häntä vaikka itseään täynnä olevaksi idiootiksi, jos niin haluaisin häntä jostain syystä kutsua.
Kivapuhesatiirissaan Keijo yritti turhaan varoittaa siitä, mihin yhä laajeneva epämääräisen “vihapuheen” lopettaminen viranomaisvoimin tulee johtamaan ja millaisia ongelmia siihen liittyy. Keijo kehottikin kaikkia osapuolia kivapuhumaan, eli lähinnä lässyttämään kuin idiootti 3-vuotiaalle. Jos Vehkoo olisi noudattanut Keijon kivapuheohjeita, hänellä ei olisi ollut mitään ongelmia, ellei nyt ongelmaksi laske sitä, että yhteiskunnallinen keskustelu muuttuu ennen pitkää puolin ja toisin infantiiliksi lässytykseksi.
Tässä tapauksessa tiedostavat toimittajat saivat harvinaisesti maistaa omaa lääkettään. En kuitenkaan aio olla vahingoniloinen, vaan toivon nyt laajaa keskustelua sananvapauden tärkeydestä kaikille ja sen keskeisestä roolista yhteiskunnan toiminnassa. Sitä odotellessa, muistakaa kivapuhua. Pelkkää typeryyttä ei pidä kriminalisoida jo pelkästään siitäkään syystä, että veronmaksajat joutuisivat maksamaan niin monen toimittajan oikeudenkäynti- ja vankilakulut.
Keijon soittolista vaaliviikonlopulle löytyy Spotifysta. Party Like It’s 1984, ja muistakaa: ihmisyys velvoittaa.
Hybridiasiantuntijat pitävät tätä vihapropagandana. Päätä itse:
Vihapuhepoliisi Keijo Kaarisade 